Kouvolan tauti jatkuu…

Hämeenlinnasta kotoisin oleva vaimoni tokaisi yhtenä päivänä aamupalapöydässä että eikö Kouvolassa ole oikeasti muita asioita kuin uimahalli? Siltähän tämä on välillä näyttänyt, varsinkin muualta muuttaneen silmissä, joille ei välttämättä aukene vuosikymmenten aikana syntyneet ”traumat ja erikoispiirteet” eri kaupunginosien (entisten kuntien) välillä.

Kouvolaan sopii edesmenneen Pertti ”Spede” Pasasen lause hieman mukailtuna hyvin; ” On valmis maksamaan viisikymppiä siitä hyvästä ettei naapuri saa satasta”

 

Perustelut uuden uimahallin sijoittamiseen vaikka keskelle Elimäen peltoa kyllä löytyvät, virkamiehet ovat äärimmäisen kekseliäitä, ja konsulttien avustuksella mikä tahansa on mahdollista. Sen sijaan keskusteluissa koko ajan yritetään painaa alas ja vaieta kuoliaaksi se vaihtoehto että nykyiset hallit pidettäisiin toimintakuntoisina seuraavat 5-10 vuotta, ja yritettäisiin sillä aikaa saada kaupungin talous pelastettua jollain keinolla. (Ihmeellä?)

 

Uuden hallin rakentaminen ei ole mikään pelastus eikä tie autuuteen, se on vain ongelmien siirtämistä tulevaisuuteen kasvavan velanoton muodossa. Kaupungilla on jo nyt todella paljon kiinteistöjä jotka ovat tyhjillään ja joille ei keksitä käyttöä mutta niitä ei voida purkaakaan. Haluammeko lisää sellaisia tyhjiä kiinteistöjä tänne? Niiden ylläpito vie rahaa, tai entä ilkivalta kuten Valkealan sairaalalle kävi?

 

Entä kun meidän kohta pitäisi alkaa miettiä mitä tehdään tyhjenevälle sairaalanmäelle? Joku sanoo että se on Kymsoten ongelma. Me omistamme Kymsotesta yli 50%, ja ensi vuodesta eteenpäin se on Sote-alueen ongelma josta myös toivottavasti saamme yli 50%, eli käytännössä se on juurikin meidän ongelmamme. Nämä asiat eivät kiinnosta poliitikkoja eikä virkamiehiä, koska ne eivät ole mukavia, kiinnostavia eikä niillä pääse paistattelemaan julkisuuden positiivisessa valokeilassa. Mutta nämä asiat pitäisi ratkaista, ja pian.

 

Jatkuvasti julkisuudessa vedotaan siihen että vanhan korjaaminen maksaa liikaa. MIKSI ollaan päästetty lähes koko kaupungin kiinteistökanta siihen pisteeseen että kaikki pitäisi mielummin purkaa kuin korjata? Kenen vastuulla tämä on, ja osaako kaupunki sitten jatkossa pitää huolta paremmin näistä uusista rakennuksista, jos näytöt aikaisemmasta osaamisesta kiinteistöjen hoidosta ovat ala-arvoiset? Nykyrakentaminen ei ainakaan millään mittareilla ole parempaa ja kestävämpää kuin ennenvanhaan, eli ovatko nämä uudet monumentit jo 15 vuoden päästä siinä kunnossa että korjausvelkaa on liikaa ja uuden rakentaminen on jälleen halvempaa?

 

Kouvolan taudista kirjoitin lehtiin jo kunnallisvaalikampanjani aikana keväällä, ja tauti ei ole helpottamassa. Olemme siirtyneen kiihtymisvaiheesta leviämisvaiheeseen, ja kauhulla odotan mitä kaikkea Kouvolan talouden pelastavaa tulemme vielä rakentamaan seuraavan neljän vuoden aikana…

Kouvolan uimahalligate jatkuu ja jatkuu…

”Kouvolan Sanomien päätoimittaja kirjoittaa 13.10.2021 ”Nykyiset hallit alkavat olla käyttöikänsä päässä, ja niiden kunnostaminen maksaisi enemmän kuin uuden rakentaminen.”
Koko ajan on puhuttu hallien peruskorjaamisen kustannuksista, joka tarkoittaa sitä että käytännössä sinne jätetään pelkkä rakennuksen runko ja kaikki sisältä tehdään uusiksi. Tyhmäkin tajuaa että kahden hallin, Kuusankosken ja vanhan Kouvolan, tälläinen kunnostus maksaa enemmän kuin yhden uuden rakentaminen.
Sen sijaan kukaan ei halua sanallakaan mainita, että jos nykyiset uimahallit pidettäisiin maltillisilla huoltotoimilla käyttökunnossa seuraavat 5–10 vuotta, kulut olisivat äärimmäisen maltilliset ja kaupungin taloudellinen surkea tilanne huomioon ottaen ainoa vastuullinen vaihtoehto. Ja tehtäisiin uusi halli sitten, kun kaupungilla on siihen oikeasti varaa.
Ilman vasemmistohallituksen valtavaa lähes 30 miljoonan euron vaaliavustusta tänä kesänä, kaupungin talous olisi tämän verran miinuksella. Eikä meillä ole minkäänlaisia puskureita kaupungilla olemassa, jos jotain taloudessa tapahtuu.
Sote-uudistus tulee viemään meiltä enemmän rahaa kuin kukaan uskaltaa ääneen edes sanoa, joten tässä tilanteessa uuden uimahallin rakentaminen on populismia pahimmillaan. Jokainen päättäjä toki haluaa päästä valkoinen kypärä päässä Kouvolan Sanomien etusivulle kertomaan peukalonjäljestään, jonka ansiosta uusi virkistyskylpylä rakennetaan.
Mutta jos rahat ovat lopussa, tulot suuremmat kuin menot, niin onko se vastuullista silloin ottaa lisää velkaa tolkuttomasti? Varsinkin, kun sellaista lottovoittoa ei todellakaan ole näköpiirissä, joka Kouvolan talouden oikeasti kääntäisi pitkällä tähtäimellä positiiviseksi.
Mikko Jaanu,
kaupunginvaltuutettu, ps”

Kivenä Kymsoten kengässä

 

Sainpa tämänkin kokea lyhyellä poliittisella urallani. Kymsoten toimitusjohtajan esitys hallitukselle viime torstaina, jossa nimetään Kymsoten massiivista kiinteistöomaisuutta hallinnoivan Kymsoten kiinteistöt Oy:n uusi hallitus. Edellisessä hallituksessa oli viisi jäsentä, kaksi Kokoomuksesta ja SDP:stä, sekä yksi Keskustasta, joka oli maakunnan kolmanneksi suurin puolue tuolloin. Nyt kolmanneksi suurin on Perussuomalaiset.

Toimitusjohtajan esitys oli että uusi hallitus käsittää vain neljä jäsentä, eli yksi paikka oli pudotettu pois. Kokouksessa sekä Kokoomuksella että SDP:llä oli heti antaa valmiit nimet keitä esittävät osakeyhtiön hallitukseen, eli tämä selän takana sovittu hallituksen valitseminen oli etukäteen tiedossa molemmilla puolueilla. Kun yritin kokouksessa kysyä asiasta, sain vastaukseksi vain syvän hiljaisuuden, ja tilanne meni kenties myös oman kokemattomuuteni vuoksi nopeasti ohi, ja nämä neljä nimeä nuijittiin osakeyhtiön hallitukseen. Kouvolasta kaksi naista SDP+Kok, ja Kotkasta kaksi miestä, SDP+Kok. Eriävän mielipiteen sentään sain päätökseen jätettyä.

Miksi näin toimittiin? Selän takana raukkamaisesti, kahden kesken sopien? Oliko syynä Perussuomalaisten nousu kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi maakunnassa, ja sen myötä Perussuomalaisille kuulunut hallituspaikka ei sopinut näille kahdelle vanhalle suurelle puolueelle jotka ovat tottuneet maakunnassa ja Kymsotessa hoitamaan asioita kahdestaan sopien, kuten tämäkin tapaus osoitti. Pelkäsivätkö he Perussuomalaisten sotkevan heidän ”juttunsa”?

Vai olinko syypää minä, henkilönä? Se että olen tämän lyhyen poliittisen urani aikana avannut poliittista päätöksentekoa, näitä kummallisia sopimuksia ja sovittuja ”maan tapoja” sosiaalisessa mediassa liikaa? Annanko äänestäjille liikaa tietoa siitä miten ja mihin heidän rahojaan tuhlataan? Olenko uhka näille poliitikoille jotka ovat tottuneet hoitamaan asiat pienessä ”sulle ja mulle” piirissään?

Jos näin on, niin koen että olen onnistunut. Olen onnistunut siinä mitä lupasin vaaleissa äänestäjille. Olen saanut kauan vallassa olleet poliittiset päättäjät huomaamaan ensimmäisen kauden Perussuomalaisten valtuutetun Pilkanmaasta. Olen saanut heidät huomioimaan ja näkemään näin paljon vaivaa hankaloittaakseen mahdollisuuksiani hoitaa luottamustehtäviäni äänestäjiltä saadun mandaatin mukaisesti. Eli todellakin olen onnistunut. Ja aion jatkaa samalla tiellä. Päätökset pitää tehdä avoimesti, niiden pitää kestää päivänvalo. Selän takana tehtävien kahden puolueen sopimusten ajan pitäisi olla kaukana takana.

Kun poliittinen urani joskus loppuu, aion edelleen kulkea kotikaupungissani pää pystyssä, katse vastaantulijoiden katseen kohdaten, hyvällä omatunnolla. Nöyränä mutta ei nöyristellen.